SÄÄLIÄ JA PELKOA NIQABISSA

TEKSTI  EMMA HINKULA, SOFIA HÄNNINEN JA MARI JÄNTTI
KUVAT JA VIDEO MATLEENA MUOTKAVAARA

 

Emma: Jännittää. Ahdistaa. Naurattaa. En haluaisi lähteä ollenkaan. Meikkaamme silmät mustaksi. Näytämmekö musliminaisilta? Värjäämme Marin vaaleat kulmat kulmakynällä. Meillä on Sofian kanssa tummat kulmat luonnostaan. Vedämme niqabit päälle, ymmärrän, että aiomme oikeasti tehdä tämän. Meitä Sofian kanssa jännittää selvästi enemmän, kuin Maria. Mari komentaa: ”Nyt lähdetään!”

Niqab on perinteinen muslimien asu, joka peittää kaiken muun paitsi silmät. Niqabin lisäksi asuun kuuluu hijab, joka on musta pitkähihainen kaapu. Musliminaiset voivat käyttää niqabia halusta noudattaa islamin siveellisyyssääntöjä ja mahdollisesti korostaakseen identiteettiään. Islamin pyhän kirjan Koraanin mukaan musliminaisten on pukeuduttava vaatimattomasti.

niqab_2Euroopassa kasvot peittävät hunnut ovat aiheuttaneet polemiikkia ja monet ovat pitäneet niitä naisten alistamisen välineenä. Päätimme pukea niqabit päälle ja lähteä Oulun keskustaan, koska halusimme nähdä miten ihmiset reagoivat.

Sofia: Mitä jos joku huomaa keitä oikeasti olemme? Mitä jo niqabin sisällä tulee ahtaan paikan kammo? Eihän sitä voi poiskaan ottaa, koska silloin kaikki varmaan ajattelisivat, että joku suomalaissyntyinen tyttö se siellä sisällä vaan pelleilee. Tarkoitus ei ole kuitenkaan loukata ketään, vaan selvittää, miten meihin suhtaudutaan. Silti pelkään, että joku voi pahastua kokeilustamme.

Hän tarkkaili meitä ja kääntyi katsomaan taakseen useamman kerran. Jännitimme hänen tunnistavan, että emme ole aitoja muslimeja.

Mari: Ensimmäistä kertaa ahdistunut olo tulee, kun kävelemme Hallituskadulla. Vanha nainen tulee meitä vastaan ja on silmin nähden järkyttynyt. Kolme naista täysin mustien kaapujen peitossa on hänelle varmasti vieras näky. Pitelen Go Prota taskussani ja sen punainen valo vilkkuu. Olen varma, että joku luulee sitä vielä pommiksi. Haluan silti kuvata matkaamme.

Puiston laidalla saamme jo enemmän katseita. Eräs mies, joka kävelee ohitsemme näyttää epäuskoisen järkyttyneeltä ja vihaiselta. Hän kävelee meitä vastaan kapealla tiellä ja näyttää siltä, että hän yrittää kaikin voimin kiertää meidät niin kaukaa, kuin mahdollista.

Kävelemme rotuaarille. Päätämme pysähtyä sinne keskustelemaan tuntemuksistamme ja mietimme, minne suuntaisimme seuraavaksi. Amarillon ovesta kävelee ulos luultavasti Lähi-Idästä kotoisin oleva nuorimies. Hän tarkkaili meitä ja kääntyi katsomaan taakseen useamman kerran. Jännitimme hänen tunnistavan, että emme ole aitoja muslimeja.

NÄKYMÄTTÖMÄT NAISET

Emma: Kävelemme sisään Stockmannille. Valot ovat kirkkaat ja mietin, näkeekö vaatetuksestamme, että emme ole oikeita muslimeja. Menemme kosmetiikkapuolelle katsomaan meikkejä. Kävelen myyjien läheisyyteen ja otan heihin katsekontaktia. Kumpikin vilkaisee minua ja jatkaa jutusteluaan. He eivät tervehdi tai tule kysymään tarvitsenko apua. Ahdistus kouraisee taas vatsaa. Missä Mari ja Sofia? Etsin katseellani mustiin pukeutuneita hahmoja. Heidät on suhteellisen helppo paikantaa ja kävelen heidän luokseen. Siirrymme katselemaan laukkuja. Vanhahko suomalainen nainen katsoo meitä vihaisesti ja tuhahtaa: ”Herran jumala.”

niqab1.jpgEsimerkiksi Ranskassa niqabin ja burkan käyttö ovat kiellettyjä. Niiden käytöstä voi saada 150 euron sakot. Toisen ihmisen pakottamisesta niqabin tai burkan käyttöön voi saada huomattavasti korkeammat sakot tai jopa vankeutta.  Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen geopoliittisiin konflikteihin erikoistuneen tutkija ja konsultti Alan Salehzadehin mielestä myös Suomessa niqabien ja burkan käyttö tulisi kieltää tasa-arvoisuuden vuoksi.

Mari: KooKengässä myyjä tervehti meitä reippaasti. Tutkailen kenkiä ja tunnen jännityksen nousevan mahaani pitkin ylös. Kauppa on suhteellisen pieni ja intiimi, eräs nainen piileskelee jatkuvasti hyllyjen takana kuikuillen. Hän selvästi pelkää minua

Emma: Siirrymme viereiseen apteekkiin. Kassalla seisoo kaksi myyjää, muuten liike on melko lailla tyhjillään. Kumpikin myyjistä katsoo meitä, mutta tervehdystä ei kuulu. Siirrymme apteekin takaosaan katselemaan käsivoiteita, eikä kumpikaan myyjistä tule kysymään tarvitsemmeko apua. Kukaan meistä ei ole koskaan käynyt apteekissa, ilman että myyjä olisi tarjonnut apuaan.

Mari: Seuraavaksi menemme H&M:lle. Tuntuu kuin minulla ja muilla olisi rutto tai joku näkyvä sairaus. Osa ihmisistä tuijottaa häpeleimättä, osa vilkuilee muualle ja osa selvästi pelkää meitä. Kaupan yläkerrassa myyjät tarkkailevat touhujamme hieman liian selvästi. Yksi tyttö osoittaa meitä suoraan ja supisee jotain ystävänsä korvaan. Tuntuu kuin olisimme elefantteja olohuoneessa.

Mietin, onko niqab vienyt minun reippauteni? Vai luulenko, että musliminaiset ovat arkoja ja alistuvia, joten käyttäydyn siksi näin.

Emma: H&M:llä myyjä katsoo minua silmiin ja tervehtii hymyillen. Vastaan itselleni epänormaalin vaisusti: ”Moi.”Mietin, onko niqab vienyt minun reippauteni? Vai luulenko, että musliminaiset ovat arkoja ja alistuvia, joten käyttäydyn siksi näin.

Sofia: Kun kävelemme pois H&M:ltä, kaksi humalaista miestä tuhahtaa: ”Ei jumalauta.” Vanavedessämme kävelleet teinitytöt repeävät nauramaan ja toinen kysyy toiselta:”Kuulitsä mitä toi sano?” He keskustelevat huvittuneina siitä, että näytämme oikeastaan aivan ninjoilta. Kun käännyn ja katson toista tytöistä silmiin, hän hiljenee kuin seinään ja tuijottaa minua kauhistuneena. He ehkä ajattelivat, ettemme ymmärrä suomea.

PELKOA VALKEASSA

Mietimme, että kävisimme kahvilla, mutta käytännön syyt tulevat vastaan. Millaista olisi hörppiä kahvia, kun samalla joutuisi nostelemaan niqabia? Pohdimme muutenkin niqabin käytännöllisyyttä: kukaan ei voi lukea ilmeitämme, kun pelkästään silmät näkyvät hunnun takaa. Ja entä sitten virastoissa asiointi? Siellä olisi oletettavasti pakko paljastaa kasvot henkilöllisyyden tunnistamiseksi.

Mari: Seuraava kohteemme on Valkea. Olin ajatellut, että tulen tuskin hätkähtämään, jos joku huutelee meille solvauksia. Kukaan ei kuitenkaan huuda meille, mutta kolmisenkymmentä silmäparia tuijottaa meitä. Aulassa istuu kaksi ulkomaalaista miesporukkaa. He luovat meihin vihaisia katseita ja viittoivat toisilleen käsimerkein. Mietin, mistä pääsemme nopeiten ulos, jos he yrittävät jotain. Liukuportaissa pohdin itsekseni, millaista olisi pelätä jatkuvasti henkensä puolesta.

niqab3.jpg

Suomalaisen kirjakaupan, Cubuksen ja Seppälän kautta siirrymme Sokoksen naisten vaateosastolle, josta jatkamme matkaa liukuportaita alas naisten kosmetiikkaosastolle. Portaiden alapäässä seisoo vartija, joka tuijottaa meitä pitkään.

Mari: Vartija lähtee seuraamaan meitä, kun lähdemme kiertämään kauppaa. Hän puhuu jotain radiopuhelimeensa ja vilkuilee meitä. Vartija tarkkailee herkeämättä, että varastammeko jotain. Testailen muina naisina luomivärejä ja viittilöin Sofiaa katsomaan. Tutkimme yhdessä luomivärejä vartijan tuijottaessa meitä. Olo on kuin varkaalla. Emma tulee meitä vastaan ja päätämme poistua kauppakeskuksen sivuovesta.

Aulassa istuu kaksi ulkomaalaista miesporukkaa. He luovat meihin vihaisia katseita ja viittoivat toisilleen käsimerkein. Mietin, mistä pääsemme nopeiten ulos, jos he yrittävät jotain.

Emma: Kun olemme katselleet meikkejä jonkun aikaa, siirrymme ulko-ovelle, missä vartija jo odotteleekin. Juuri kun pääsemme vartijan kohdalle, hänen radiopuhelimensa piippaa ja sieltä alkaa kuulua puhetta. Luultavasti toinen vartija kuittaa, ettei ne kaaputyypit varastaneetkaan mitään.

Sofia: Asun Sokoksen vieressä ja asioin siellä usein. Yleensä myyjä tulee aina kysymään, tarvitsenko apua. Ensimmäistä kertaa, kukaan ei kysy. Kiertelemme ja kaartelemme kosmetiikkaosastolla, vaikka kuinka pitkään, mutta ainoa, jolta saamme huomiota, on vartija.

KATSEIDEN KOHTEENA

Oulun katukuvassa niqabit ovat harvinainen näky. Luultavasti sen vuoksi herätämmekin niin paljon huomiota. Tutkimusten mukaan suomalaiset yliarvioivat muslimien määrän. Suomessa muslimeja on tällä hetkellä noin 70 000. Lukumäärään on myös otettu huomioon pakolaiskriisin vaikutukset. Muslimien määrän arvioidaan nousevan 190 000 vuoteen 2050 mennessä.

Mari: Menemme K-markettiin, koska Emma haluaa ostaa maitoa. Kävelemme kauppaan sisään ja mieleeni juolahtaa, että juovatko muslimit maitoa. Kuiskaan asiasta Emmalle ja hän ei ole varma. Koitan googlata asiaa. Tuntuu, että meidän täytyy miettiä hyvin tarkkaan sitä, kuinka käyttäydymme. Tulemme siihen tulokseen, että muslimit luultavasti saavat juoda maitoa, mutta emme halua ottaa riskiä.

Siirryn pitkien katseiden saattelemana hedelmäosastolle ja päätän ostaa satsumia. Keski-ikäinen nainen kerää hedelmiä pussiin vierelläni ja hypähtää taaksepäin kun huomaa minut. Menen naisen perässä samalle vaa`alle punnitsemaan hedelmäni. Nainen ei olisi voinut punnita nopeammin satsumiaan ja poistua paikalta.

Mari: Minut valtaa tunne, että haluan vielä kävellä Valkean aulan läpi ja näyttää miehille, sekä muille asiakkaille, että me emme pelkää. Kävelen ylpeänä Valkean poikki ja tunnen tyytyväisyyttä, kun meitä katsotaan. Tuntuu hyvältä kohdata kaikkien katseet ja olla huomion keskipisteenä.

Emma: Juuri ennen ulko-ovea, kolme huivipäistä tyttöä huikkaa meille iloisesti: ”Salam aleikum!” Kukaan meistä ei häkellykseltään tajua vastata mitään. Ainakin heihin muslimi-asumme menivät täydestä.

Sofia: Poistuessamme kauppakeskuksessa sekavan oloinen mies pysähtyy eteemme ja lähes tukkii tiemme. Säikähdän hieman. Aikooko hän tehdä jotain? Hän kuitenkin vain naurahtaa ja jatkaa matkaansa.

Ihmisten reaktiot ja katseet jättivät jäljen, ja vaikka tiedostan etteivät ne olleet tarkoitettu henkilökohtaisiksi, minulla on apea olo.

Kun olemme palaamassa lähtöpisteelle, pyörähdämme vielä Intersportissa, jonka jälkeen päätämme poiketa sisustusliike Spaziossa. Kun vedämme ovea auki, huomaamme sen olevan lukossa. Myyjä kiiruhtaa paikalle, avaa oven ja tervehtii meitä: ”Hello!”

Oletimme saavamme, enemmän sääliviä katseita osaksemme, mutta yllätyimmekin siitä kuinka paljon meitä pelättiin. Mitenhän itse olisimme suhtautuneet, jos olisimme olleet muiden ihmisten asemassa? Olemme yhtä mieltä siitä, että vihamielinen tuijotus tai niqab-asuisen ihmisen väistely ei varmasti olisi tullut kenellekkään mieleen. Olemme kaikki myös tällä hetkellä, tai joskus olleet asiakaspalvelutyössä, joten etenkin monien myyjien käytös kummastutti suuresti. Emme voisi kuvitellakaan, että jättäisimme tervehtimättä tai palvelematta ihmistä, jonka päällä on perinteinen muslimi-asu.

Sofia: Otamme niqabit pois ja jostain syystä tuntuu, että vasta tässä vaiheessa saan paniikkikohtauksen. Voiko niin voi käydä järjettömän jännityksen lauetessa? Ihmisten reaktiot ja katseet jättivät jäljen. Vaikka tiedostan, etteivät ne olleet tarkoitettu henkilökohtaisiksi, minulla on apea olo.

Emma: Tuntuu hyvältä ottaa niqab pois päältä. Olo on jotenkin likainen. Menen kotimatkalla lähikauppaan. Siellä kukaan ei kiinnitä minuun huomiota, se tuntuu hyvältä.

13 vastausta artikkeliin “SÄÄLIÄ JA PELKOA NIQABISSA

  1. jätesäkithän eivät herätä mittää huomiota tietenkään. Kokkeilkaapa nyt pistää vielä intiaanisulat päähän ja pyrstöön ja katsoa minkälaista on palvelu. Huokaus sentään…

    1. Jätesäkit? Mitä se on sinulta pois jos muslimi nainen omasta halustaan haluaa peittää itseään? Minun mielestä kaikki maailman ihmiset voisivat pukeutua miten heille sopii! Se ei todellakaan ole keneltäkään mitään POIS!

      1. Hassu juttu tässä on se että suurin osa niqabiin pukeutuneita naisista ei itse sitä päätä laittaa päälle vaa heidän kulttuuri..

  2. Koittakaapa kulukee akkaporukassa jonkun muslimikaupunginosan läpi Euroopassa – iliman säkitysvaatetusta. Pitäkää vaikka tukkimiehenkirjanpitoa raiskauskerroista. Muistakkee ettette hättäänny, se on vaan antropologista tutkimustyötä demografisesta tilanteessa.

  3. Mielenkiintoinen kokeilu. Muistan jopa jonkun teistä nähneeni ja jäävän hyvinkin mieleen että enpäs ole oulussa ennen nähnyt niqabiin pukeutunutta. Mutta minussa se ei aiheuttanut sen suurempia tuntemuksia.

  4. Asun itse Helsingissä ja pukeudun aika erikoisesti. Olen kohdannut tismalleen samat reaktiot kadulla tai kaupassa liikkuessani, kuin tekin koitte. Ihmiset pitävät erilaiselta näyttäviä tai vieraalta tuntuvia vapaana riistana, joille voi kommentoida mitä vain ja missä vain.

  5. Oliko tässä jokin pointti? Tarinan opetus: on outoa kun sinuun kiinnitetään huomiota kadulla. Ihmisten reaktiot eivät sinänsä yllättäneet lainkaan. Kyseessä on kuitenkin Oulu.

  6. Seuraavaksi sitten kokeilemaan natsiuniformua julkisella paikalla? Nikab ja burkha liittyvät tyypillisesti ääri-islamiin, koska puvun käyttäjät ovat suurella todennäköisyydellä fundamentalisteja tai fundamentalismin uhreja. Näin etenkin muualla maailmassa, mutta ei asun nykyisin hyvin universaali symboliarvo muutu maata vaihtamalla. Pelon, kummeksunnan ja paheksuvat katseet voi siis hyvin ymmärtää. Kielloilla ainakin lähetettäisiin vahva viesti, ettei tällaisten asioiden puolesta liputtaminen ole sopivaa maassa, jossa on paljon ihmisiä, jotka ovat paenneet ääri-islamilaisten aatteiden väkivaltaa. Muslimeilla on myös teoriassa kai jonkinlainen velvollisuus maksaa 2,5% tuloistaan hyväntekeväisyyteen, joten valtiolle oletettavasti johonkin hyvään tarkoitukseen maksettavan rikesakon pitäisi sopia mainiosti tiukkaan uskonnollisuuteen, vaikka kieltoja voikin valvoa myös yksinkertaisesti pyytämällä asua käyttäviä henkilöitä poistumaan määrätyiltä julkisilta paikoilta.

  7. Olipa köyhä video. Odotin näkeväni aitoja reaktioita, varsinkin kun aihe oli niin tärkeä.

  8. ”Niqab on perinteinen muslimien asu,”

    No kun se ei ole perinteinen musliminaisten asu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s