USKO NÄKYY ARJESSA

TEKSTI JA KUVAT JOHANNA LAAKKONEN

Istun hiljaa penkissä, kun joukko nuoria laulaa ylistyslaulua Jumalalle.  Pojat nahkatakeissa ja Niken trenditossuissa. Tytöt tyylikkäinä, huulet punattuina.  On perjantai-ilta Oulun vapaakirkon nuorten illassa. Osa ihmisistä seisoo ja elehtii käsillään laulun tahtiin. Osa istuu ja lähinnä vain kuuntelee tai liikuttaa huuliaan. Osa räplää puhelinta. Sara Liimatainen istuu pianon takana säestäen.  Eturivissä seisoo hänen aviomiehensä Markus Liimatainen.

muokattu1

Viikkoa myöhemmin istumme heidän keittiönpöytänsä ääressä. Kymmenen jälkeen aamulla pöytään on katettu kahvin lisäksi leipää, dominokeksejä ja piirakkaa.

-Me tykätään näin vapaapäivinä nukkua vähän pitempään ja syödä tämmöinen parempi aamiainen, 22-vuotias Sara naurahtaa rennosti t-paidassa ja college-housuissa.

Valoisa kaksio on sisustettu tyylikkäästi valkoisilla huonekaluilla.  Seinällä olevien Ikean hyllyjen päällä on parin hääkuvia.  Pianon päälle on asetettu taulu, jonka kehysten sisällä lukee: ”There is no place like home”.

Neljä vuotta yhdessä ollut pari meni naimisiin kaksi vuotta sitten. Heille nuorena avioituminen tuntui normaalilta. Koska avoliitto on heidän uskonsa mukaan syntiä, oli avioliitto senkin takia luonnollinen eteneminen suhteessa.

-Kun oltiin varmoja, että halutaan olla toistemme kanssa loppuelämä, niin sitten me haluttiin, että muutetaan yhteen ja mennään naimisiin, Sara sanoo katsoen rakastavasti miestään.

Kun katsoo noita nuoria, jotka ei ole uskossa ja painelee menemään tuolla, niin se meno tuntuu jotenkin moraalittomalle ja tunteilla leikkimiselle.

Sara ja Markus ovat kasvaneet helluntailaisissa perheissä ja usko on ollut osa molempien elämää lapsesta saakka. Muutettuaan Ouluun he liittyivät Oulun Vapaaseurakuntaan, joka on opeiltaan lähes samanlainen Helluntaikirkon kanssa.  Suomen Vapaakirkko on vuonna 1923 perustettu herätysliike johon kuuluu yli 15 000 jäsentä.

Sara siivoilee aamupalaa pois pöydästä. Siivoamisen lomassa keskustelemme uskosta ja sen vaikutuksista seurusteluaikoihin ja arvoihin.

-Sillä tavalla moraalisesti, rauhallisesti ja fiksusti edettiin seurusteluvaiheessa. Kun katsoo noita nuoria, jotka ei ole uskossa ja painelee menemään tuolla, niin se meno tuntuu jotenkin moraalittomalle ja tunteilla leikkimiselle. Ei se tavallaan johda mihinkään, Markus kuvailee.

Markuksella ja Saralla oli periaate, että seksi ei kuulu suhteeseen ennen avioliittoa. Kun säännöt olivat selvät, odottaminen ei ollut kummallekaan vaikeaa.

-Kun me alettiin seurustelemaan, niin se pääpaino ei ollut siinä. Se fyysinen kiintymys toiseen kasvoi vasta ajan kanssa, Sara kertoo.

Saran kertoessa suhteesta, vaimoaan kolme vuotta vanhempi Markus nyökyttelee vieressä hyväksyvästi.

-Kyllä siinä vähän ennen häitä tuli sellainen olo, että miksi nyt pitää itseä näin kiusata, mutta sitten me tiedettiin, että jumala siunaa meidän avioliiton kun odotetaan, Sara muistelee.

-On hyvä oppia odottamaan asioita pitkäjänteisesti. Kyllä me ollaan kuitenkin kyseenalaistettu asioita, eikä pidetä mitään itsestäänselvyytenä, Markus kommentoi.

-Me tiedetään, että odottaminen oli oikein, sillä ollaan Raamatusta luettu ja paljon siitä puhuttu.  Kyllä jumala sen on meidän ihmisten parhaaksi tarkoittanut, Sara perustelee valintojaan.

Markuksella ja Saralla oli periaate, että seksi ei kuulu suhteeseen ennen avioliittoa. Kun säännöt olivat selvät, odottaminen ei ollut kummallekaan vaikeaa.

Kysyn missä se fyysisen läheisyyden raja sitten meni? Oliko sallittua katsoa sylikkäin elokuvaa?

-Joo totta kai, pitäähän sitä nyt läheisyyttä olla, molemmat sanovat lähes yhteen ääneen.

-Halusin kuitenkin, että ei saa kosketella uima-asu alueelle, Sara tarkentaa.

-Se kaikki meni ihan luonnollisesti, sillä me ei otettu siitä mitään paineita, Markus sanoo.

Aamupäivä etenee. Markus maksaa laskuja ja Sara purkaa tiskikonetta. Spotifysta soi Hillsong Worshipin Cornerstone live albumi.

Pariskunnan viikot täyttyvät koulusta, harrastuksista ja seurakunnan menoista. Molemmilla koulu vie tällä hetkellä eniten aikaa, sillä Saran musiikkikasvatuksen opinnot ovat kandivaiheessa ja Markus valmistuu keväällä konetekniikan insinööriksi.  Vapaa-ajallaan he lenkkeilevät yhdessä, Sara käy jumpissa ja Markus kuntosalilla. Markuksella on myös intohimo motocrosspyöriin, joilla hän ajelee aktiivisesti. Tällä hetkellä projektin alla on crosspyörä, jonka hän aikoo muuttaa moottorikelkaksi.

muokattu

Seurakunnalla he käyvät viikoittain Solussa eli pienryhmässä lukemassa raamattua ja perjantai-iltaisin nuorten Helmi-illassa. Lisäksi Sara kuuluu seurakunnan musiikkitiimiin, joka kokoontuu aika ajoin.

Molemmilla on myös paljon ystäviä joiden kanssa he viettävät aikaa. Ystävien joukossa on sekä uskovaisia että ei uskovaisia. Sara tai Markus eivät ole kokeneet jäävänsä kaveriporukan ulkopuolelle, vaikka kumpikaan ei esimerkiksi käytä alkoholia.

-Olin juuri viime viikonloppuna baarissa. Käytiin kavereiden kanssa ajamassa RC-autoilla ja mentiin sieltä Graaliin istumaan ja otin sitten kokista, Markus kertoo.

-Kyllä sitä joskus kokee ulkopuolisuutta, kun muilla on omat juttunsa. Välillä käy mielessä, että olisipa niin kiva olla mukana, mutta olen sitten pitänyt esimerkiksi Oriflame-kutsuja meillä ja muuten vain pyytänyt kavereita istumaan iltaa, Sara kertoo omista kokemuksistaan.

Sara paistaa vihanneksia ja kanaa sekä keittää nuudeleita.  Kehun rakennuslavoista tehtyä tv-tasoa. Se on kuulemma Markuksen käsialaa, kuten ovat myös nurkassa oleva puukori ja parvekkeen koristetikkaat.

Tuli tosi vapautunut olo, kun sai kaikki synnit anteeksi. Niin kuin oikeasti vapautunut olo. Elämä tavallaan muuttui siinä vaiheessa tosi konkreettisesti.

USKOON TULO VAPAUTTI

Luterilaisesta kirkosta poiketen Helluntaikirkossa lasta ei kasteta vaan ihminen kastetaan upottamalla veteen hänen tullessaan uskoon, ja samalla hän liittyy paikallisen seurakunnan jäseneksi. Uskoontulo voi olla tiettynä hetkenä tapahtunut kokemus tai pitkäaikainen prosessi.

Markus tuli uskoon kahdeksannella luokalla. Hän kertoo kokeneensa vahvasti Pyhän Hengen läsnäolon uskoontulon hetkellä.

-Tuli tosi vapautunut olo, kun sai kaikki synnit anteeksi. Niin kuin oikeasti vapautunut olo. Elämä tavallaan muuttui siinä vaiheessa tosi konkreettisesti. Olin aiemmin kapinoinut kauheasti koulussa, mutta ysiluokan alkaessa kaverit kyselivät, että onko minulla joku tekohymy päällä. Sitä hymyili koko ajan enkä ollut aiemmin sitä tehnyt.

Sara tuli uskoon jo nuorempana. Kun ohjaaja kysyi lasten kesäleirillä, että haluaako joku tulla uskoon, Sara koki, että Pyhä Henki puhutteli häntä. Hän tajusi, että ei ollut vielä virallisesti tullut uskoon, vaikka se oli periaatteessa ollut osa elämää lapsuudesta saakka. Kun 12-vuotias Sara kertoi halustaan tulla uskoon, ohjaaja tuli hänen luokseen ja rukoili hänen puolestaan.

-Mullakin tuli semmoinen rauha ja tosi vapauttava olo. Tiesin, että nyt ei tarvi pelätä ja, kun kuolen, niin pääsen taivaaseen. Kokoajan on sellainen turvallinen olo. Tietää, että voi rukoilla aina jos on huolia, murheita tai joku pelottaa ja jumala on aina siinä mun kanssa. Voin luottaa aina, että asiat järjestyvät.

Usko jumalaan näkyy arvojen lisäksi arjessa. Rukoilu on osa iltarutiineja ja Saralla on tapana lukea aamuisin raamattusovelluksesta päivän jae. Markus rukoilee myös aina ennen kuin lähtee ajamaan crosspyörällään. Hän uskoo, että on sen takia säästynyt isommilta haavereilta.

-Ei haluta ottaa uskosta sellaista stressiä, että joka aamu on aloitettava aamurukous ja raamatunluku. Me pidetään normaali elämä, mutta kuitenkin tiedetään, että mennään sitä oikeaa tietä, Sara kertoo.

-Kyllä me kuitenkin sillä tavalla eletään, kuten Jeesus on antanut raamatussa esimerkin. Että rakastetaan lähimmäistä, ei mennä varastamaan tai puhuta pahaa toisesta. Sillä tavalla se näkyy siinä meidän arjessa, Markus jatkaa.

Markus syö Saran tekemän ruoan ja lähtee sen jälkeen pyöräilemään salille. Sara päättää lähteä lenkille ja tehdä sen jälkeen kotijumppaa. Päästän parin urheilemaan ja ilmoitan tulevani takaisin parin tunnin kuluttua.

Iltapäivällä soitan jälleen kerrostalon summeria. Haluan ehtiä kysellä mieltäni askarruttavista asioista ennen kuin lähdemme perinteiseen nuorten Helmi-iltaan.

Sara on jo ehtinyt pukeutua ja on vessassa meikkaamassa. Markus on vielä salilla. Taustalla soi musiikkia samalta yhtyeeltä kuin aiemmin. Käyn kurkkaamassa makuuhuonetta. Sänky on pedattu siististi ja kaksi nallea nojailee rennosti tyynyjä vasten.  Yhteiskuvista tehty seinäkalenteri kiinnittää huomioni. Selaan pari kuukautta ja hymyilen. Onpa suloista.

Markus tulee hikisenä salilta. Hän suuntaa suihkuun ja Sara alkaa nostamaan pöydälle karjalanpiirakoita, viinirypäleitä ja keittää kahvia.

Kahvin lomassa kysyn synnistä. Markus selittää, että kaikki synnit on saatu anteeksi, kun Jeesus kuoli ristillä ja he tulivat uskoon. Se kattaa kaikki menneet, nykyiset ja tulevat synnit. Tavoitteena on silti elää mahdollisimman hyvin ja tekemättä syntiä. Täysin synnitön elämä ei kuitenkaan ole mahdollinen.

Kyllä me koetaan, että homous sinällään tai jos ne menee naimisiin, on väärin, kun raamattu niin sanoo. Me ei voida hyväksytä sitä tekoa, mutta ei kuitenkaan tuomita niitä ihmisiä.

-Me tehdään kaikki syntiä joka päivä ihan jo ajatusmaailman tasolla ilman, että edes välttämättä tiedostetaan. Eihän siinä olisi järkeä, että joka ilta pitäisi kaikki erikseen pyytää anteeksi, Sara pohtii.

-Niin ja kyllä siinä, kun on tullut uskoon, on tullut tavallaan synnintuntoon, joten tietää ja tuntee jos joku on väärin, Markus sanoo.

Keskustelun sävy muuttuu vakavammaksi, kun nostan esiin vuoden 2017 alussa voimaan tulevan sukupuolineutraalin avioliittolain. Raamatun oppien mukaan saman sukupuolen välinen seksuaalinen suhde on syntiä.

-Kyllä me sillain koetaan, että homous sinällään tai jos ne menee naimisiin, on väärin, kun raamattu niin sanoo. Me ei voida hyväksytä sitä tekoa, mutta ei kuitenkaan tuomita niitä ihmisiä, Sara selittää.

-Kyllä siinä tulee jopa vähän surullinen olo, kun miettii kuinka kaunis ja pyhä asia avioliitto on ja se halutaan tavallaan rikkoa, hän jatkaa.

-Toisaalta miksi ihmiset ylipäätään haluaa mennä naimisiin jos eivät usko jumalaan. Avioliittohan on jumalan säätämä yhteiskunnallinen juttu, Markus pohtii.

-Niin, kun siinähän saadaan jumalan siunaus, Sara kommentoi.

-Monipiippuinen juttu, Markus tyhjentää.

Ilta on jo pimennyt, kun seitsemän aikaan parkkeeraamme autot Oulun Vapaakirkon eteen. Kaksi viime viikolta tuttua kasvoa on meitä ovella tervehtimässä ja jakamassa karkkia.

Jätän takkini naulaan ja seuraan, kun Sara ja Markus saavat useita lämpimiä halauksia ja tervehdyksiä. Aulaan valuu ihmisiä tasaiseen tahtiin ja pian siirrymmekin salin puolelle. Löydän itseni jälleen kirkon penkiltä seuraamassa nuorten ylistyslaulua. Tällä kertaa en ole ymmälläni vaan otan mukavan asennon penkissä ja fiilistelen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s