KAHDEN MAAN KANSALAISET

TEKSTI JA KUVAT EMMI ISSAKAINEN

Kielten kirjo valtaa huoneen. Suomen kielen lomassa kuulen englantia, arabiaa, hindiä ja somaliaa. Tuiran Vuolle-opistolle on kokoontunut seitsemän naista, jokainen eri kulttuurista. He odottavat monikulttuurisen Ystävyystalon käsityökerhon alkamista.

Ystävyystalo, immigration

Kreikasta lähtöisin oleva 28-vuotias Georgia Giannopoulou neuloo keskittyneesti. Siron naisen kasvoja kehystävät suklaanruskeat hiukset, joiden takaa pilkistää ujo hymy. Punainen lankarulla kiertää pyöräilykypärän ympäri.

– Teen kaulahuivin Kreikassa asuvalle kaksoissiskolleni. Sanoin siskolleni, ettei tästä hyvä tule, mutta hän haluaa sen silti. Kreikassa ei opiskella käsitöitä edes koulussa.

Miehen mukana Suomeen Vuonna 2010 alkanut Kreikan talouskriisi näkyy Giannopouloun kreikkalaisen perheen arjessa.

– Kävin viime kesänä Kreikassa. Uusia veroja tulee jatkuvasti, ja kaikki on kallista. Aiemmin ruokavero oli yhdeksän prosenttia, nyt se on 24 prosenttia.

Talouskriisi ei ollut kuitenkaan syy, miksi Giannopoulou tuli Suomeen. Hän tapasi suomalaisen avomiehensä Kreikassa, Santorinin saarella. Hurmaava matkaopas teki vastaanottovirkailijana työskennelleeseen naiseen lähtemättömän vaikutuksen.

Pariskunta halusi asua samassa paikassa, ja he päätyivät kahden maan väliltä Suomeen. Nyt he ovat asuneet lähes vuoden Oulunsalossa. Giannopoulou haluaa jäädä Suomeen.

Kun kysyn Hersin perheestä, kyyneleet alkavat kiilua hänen silmissään.

Kysyn Giannopouloulta, onko hän tyytyväinen, että hän jäi Suomeen. Nainen pysähtyy miettimään ja lopulta nyökyttelee, vaikka ikävä kreikkalaista perhettä kohtaan näkyy hänen kasvoiltaan.

Maahanmuuttoviraston mukaan vuonna 2015 perhe oli suurin maahanmuuton syy Suomessa. Ulkomaalainen tarvitsee oleskeluluvan yli kolme kuukautta kestävään oleskeluun maassa. Giannopoulou oli oikeutettu oleskelulupaan, koska hänen avomiehensä on suomen kansalainen.

– Perheeni, sukulaiseni ja kaikki tuttavani ovat Kreikassa. Pidän heihin yhteyttä Skypen kautta, ja käyn välillä, mutta en niin usein kuin haluaisin. Koulun kautta olen saanut ulkomaalaisia ystäviä, mutta suomalaisiin on vaikea tutustua.

Kreikassa Giannopoulou on suorittanut matkailu- ja markkinointialan tutkinnon, joka hänen mukaansa vastaa ammattikorkeakoulupohjaista restonomitutkintoa Suomessa. Oman alan töitä hän ei ole kuitenkaan saanut.

– Suomen kielen taitoni eivät vielä riitä, siksi opiskelen suomen kieltä Pohjois-Suomen koulutuskeskuksessa. Kreikan kielessä ei ole y-kirjainta ollenkaan, ja täällä sitä käytetään kaikkialla. Pitää vain opetella.

Sisäministeriön maahanmuutto-osaston selvityksen mukaan hyvä kielitaito on yksi tärkeimmistä edellytyksistä maahanmuuttajien työllistymisessä.

Sotaa pakoon

Teetauko alkaa ja Giannopoulou hakee kupin itselleen. Toisella puolen pöytää puhutaan somaliaa ja toisella arabiaa. Musliminaisen sinisen kirjava huntu kiinnittää huomioni. Lempeän ruskeat silmät katsovat minuun päin ja hymy valloittaa huoneen. Fowsija Ali Hersi tekee elämänsä ensimmäisen silmukan.

Pisamat peittävät 25-vuotiaan Hersin kasvoja. Iloinen äitihahmo tekee silmukan toisensa perään ja innostuu neuletyönsä alusta. Ilon alla ei uskoisi olevan niin paljon surua.

Kun kysyn Hersin perheestä, kyyneleet alkavat kiilua hänen silmissään. Kielimuuri tulee vastaan. Toistan sota-sanaa moneen kertaan ja alan potea huonoa omatuntoa.

Ystävyystalo, immigration

Hahmottelen paperille, mitä sota tarkoittaa minulle. Aseita, verta, kuolemaa. Eihän minulla ole oikeasti aavistustakaan, mitä sota on.

– Lähdin sotaa pakoon kotimaastani Somaliasta Libyaan. Äitini ja isäni kuolivat sodassa. Kun Libyassa alkoi sota, tulin Suomeen. Nyt asun yksin Laanilassa.

Somalian sisällissota on kestänyt vuosikymmenten ajan. Arabikevään myötä vuonna 2011 myös Libyassa alkoi sisällissota.

Vaikka emme puhu sanaakaan, ymmärrämme jokainen toisiamme. Pelkkä hymy riittää.

Tunnen oloni vaivaantuneeksi, mutta kysyn vielä uudestaan Hersin matkasta Suomeen. Hän katsoo minua isoilla silmillään ja nyökkää hyväksyvästi.

– Tulin Välimeren halki veneellä Eurooppaan. Matka oli pelottava. Se kesti yksitoista päivää. Olen tyytyväinen, että saan olla nyt turvassa.

Suomeen tuli toissa vuonna 32 476 turvapaikanhakijaa, kerrotaan Sisäministeriön nettisivuilla. Monet heistä tulivat Hersin tapaan veneellä Välimeren yli Eurooppaan.

Kun Hersi saapui Suomeen, hän asui vastaanottokeskuksessa, mutta nyt hän asuu Laanilassa. Arkisin Hersi käy kerhoissa ja suorittaa työharjoittelua keittiöapulaisena Ystävyystalolla. Viikonloppuisin Hersi siivoaa, pesee vaatteita ja lukee kirjoja suomeksi ja englanniksi.

– Pidän työstäni ja olen saanut kehuja. Työni on astioiden pesemistä ja ruokailijoiden auttamista. Tykkään kulttuurista, ihmisistä ja kielestä. Viihdyn täällä ja toivon, että pääsen pian opiskelemaan.

Byrokratian vankina

Hersin älypuhelimesta alkaa soida rukouskutsu. Hän jatkaa keskittyneesti neulomistaan, mutta pöydän toisella puolen Pakhtaana Saadiq menee verhon taakse ja suorittaa rukouksensa.

Ystävyystalo, immigration

34-vuotias huntupäinen afgaaninainen tulee käsityökerhoon myöhässä. Suomalaiseen jämptiin tapaan myöhästymistä katsottaisiin pahasti, mutta ei Ystävyystalolla.

Saadiq tuli vuonna 2011 Suomeen sodan runtelemasta Afganistanista. Hän odottaa edelleenkin pitkäaikaisen oleskeluluvan saamista. Afganistan ja Somalia kuuluvat maailman köyhimpien ja turvattomimpien maiden joukkoon.

– Ensimmäinen vuosi oli pahin. En ollut tottunut näin kylmään. Sain päätöksen väliaikaisesta oleskeluluvasta marraskuussa 2012. Viisi vuotta on kulunut, enkä ole vieläkään saanut pysyvää oleskelulupaa.

Olen ammatiltani lääkäri. Afganistanissa tein lääkärin töitä, mutta Suomessa saan hädin tuskin olla työkokeilussa terveysasemalla. Ihmiset ovat niin varautuneita.

Viime vuonna Maahanmuuttovirasto myönsi oleskeluluvan 20 709 henkilölle. Suomen kansalaisuuden sai yhteensä 8 281 henkilöä. Saadiqin tavoin myös Giannopoulou ja Hersi odottavat pitkäaikaisen oleskeluluvan saamista.

Saadiqin äiti ja sisko ovat edelleenkin Afganistanissa. Saadiq tuli isänsä kanssa pakolaisena Suomeen. Koko perhe odottaa, että he saisivat vielä jonain päivänä asua yhdessä.

– Tämä on kuin vankila, jossa odotetaan päätöstä toisen perään.

Lääkärille ei löydy töitä

Huoneen toisella puolella kerrataan suomen kielen taivutusmuotoja. Nominatiivi, akkusatiivi, genetiivi, partitiivi, essiivi, translatiivi, inessiivi, elatiivi… Saadiq huokaisee syvään.

– Olen ammatiltani lääkäri. Afganistanissa tein lääkärin töitä, mutta Suomessa saan hädin tuskin olla työkokeilussa terveysasemalla. Ihmiset ovat niin varautuneita. Kun he näkevät huivini, minulta kysytään heti, missä tutkintotodistukseni on.

Ystävyystalo, immigration

Kun otan esille rasismin, Saadiq lopettaa neulomisen ja katsoo minua suoraan silmiin. Ennakkoluulojen kohteeksi joutuminen on Saadiqille arkipäivää. Hän kokee tulleensa aliarvostetuksi suomalaisten keskuudessa.

– Olen niin stressaantunut työkokeilustani terveysasemalla, jossa pätevyyttäni arvostellaan koko ajan. Kun menen työpäivän jälkeen ruokakauppaan, vartijat seuraavat varastanko. En tunne olevani tervetullut. Tuntuu kuin kulkisin maahanmuuttajaleima otsassani.

Samaan aikaan Suomessa on pula sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista.

– Maahanmuuttajien arki on tehty vaikeaksi. En saa luotua edes pankkitiliä, koska minulla on väliaikainen maahanmuuttolupa. Suomessa on liian byrokraattinen systeemi. Maahanmuuttajat lokeroidaan, ja oleskeluluvan saaminen kestää liian kauan.

Sisäministeriön maahanmuutto-osaston selvityksen mukaan hyvä kielitaito on yksi tärkeimmistä edellytyksistä maahanmuuttajien työllistymisessä.

Saadiq arvostaa vapaata suomalaista kulttuuria, jossa naisten asemaa arvostetaan. Sitä hän ei kuitenkaan ymmärrä, miksi suomalaiset ovat niin sisäänpäin suuntautuneita.

– Kun suomalainen kävelee kadulla, hän on useimmiten yksin, kävelee vain suoraan eteenpäin ja katsoo maahan.

Saadiq odottaa, että hänen koko perheensä pääsee Suomeen. Tulevaisuudessa hän haluaa kuitenkin takaisin Afganistaniin, jos se on jonain päivänä mahdollista. Saadiq kerää neuletyönsä pöydältä ja laittaa sen reppuunsa. Käsityökerho on päättymässä.

Saadiq toivottaa minulle hyvää viikonloppua samalla, kun kerään Fowsija Ali Hersin kanssa teekuppeja. Georgia Giannopoulou aukaisee oven. Vaikka emme puhu sanaakaan, ymmärrämme jokainen toisiamme. Pelkkä hymy riittää.

Päässäni pyörii ajatus omasta turvallisesta elämästäni ilman sotaa tai jatkuvaa pelkoa maani taloudellisesta tilanteesta. Näen ympärilläni vahvoja naisia, jotka jaksavat kaikesta huolimatta hymyillä. Heidän ainut toiveensa on, että he saisivat jatkaa tavallista elämää Suomessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s