ISÄTÖN ISÄNPÄIVÄ

Tänään vietän elämäni toista isänpäivää ilman isää.

Se tuntuu edelleen oudolta. Väärältä. Paskalta. Some täyttyy isihehkutuksista, mikä tietenkin on ihana asia, mutta omaa sielua se kirpaisee. Tänä vuonna en voi halata isää ja kertoa sille, että rakastan sitä. En voi syödä sen kanssa kakkua ja kuunnella Deep Purplea. Isäni nukkui yllättäen pois vajaat kaksi vuotta sitten.

kolumnikuva_mari-01